Käyttöaste ratkaisee: miksi soitin palveluna on ekologisempi kuin oma soitin

Soittimen ympäristökuorma syntyy pääosin siinä vaiheessa kun se valmistetaan ja kuljetetaan, ei siinä että sitä soitetaan. Kun soitin on kerran tehty, sen jalanjälki on jo maksettu, ja ainoa asia joka enää muuttuu on se, kuinka monta soittotuntia sitä vastaan saadaan. Siksi kiertotalouden kannalta ratkaisevaa ei ole soittimen omistusmuoto vaan sen käyttöaste. Soitin palveluna on ekologisempi kuin oma soitin silloin, kun se pitää saman soittimen aktiivisessa käytössä myös sen jälkeen, kun ensimmäinen soittaja lopettaa. Oma soitin on yhtä ekologinen, jos sitä soitetaan ja huolletaan koko sen elinkaaren ajan.

Kiertotalouden tärkein mittari ei ole kierrätys vaan käyttöaste

Kiertotalouden tärkein mittari on käyttöaste, koska se kertoo kuinka suuri osa jo valmistetusta tavarasta on oikeasti käytössä. Kierrätys on ketjun viimeinen keino, ei sen tavoite. Soittimessa tämä näkyy poikkeuksellisen selvästi: akustisen pianon rungossa on valurautakehys, jännitetyt teräskielet, massiivipuuta, huopaa ja nahkaa, ja koko tuo materiaali on jo louhittu, kasvatettu ja kuljetettu ennen kuin ensimmäinen sävel soi.

Kun soitin seisoo, sen jalanjälki ei pienene. Se vain jakautuu yhä harvemmalle soittotunnille. Kaksi identtistä pianoa voivat olla ympäristön kannalta täysin eri asioita: toinen soi päivittäin vuosikymmeniä, toinen avataan pari kertaa vuodessa siivouksen yhteydessä. Materiaalit ovat samat, hyöty ei.

Tästä syystä soittimen hankinnan ekologisin kysymys ei ole "onko tämä valmistettu vastuullisesti" vaan "kuinka paljon tätä tullaan soittamaan ja mitä sille tapahtuu sen jälkeen". Sama logiikka selittää, miksi halpa soitin tulee ympäristölle kalliiksi: jos soitin ei kestä käyttöä eikä sitä kannata korjata, sen jalanjälki jää jakautumaan hyvin lyhyelle käyttöjaksolle. Silloinkin kun soittimen elämä yhdessä kodissa päättyy, se harvoin tarkoittaa loppua. Suurin osa vastaanotetuista pianoista löytää uuden kodin joko Suomesta tai kierrätyspalvelun kautta ulkomailta, ja vain osa puretaan materiaaleiksi.

Mistä tunnistaa, ettei soitinta enää soiteta

Soittamattoman soittimen tunnistaa siitä, että sen ympärille on kertynyt tavaraa. Nuottiteline on tyhjä tai siinä on sama nuotti kuin vuosi sitten. Kannen päällä on valokuvia, kynttilänjalkoja tai kukkaruukku. Piano on siirretty huoneen reunimmaiseen kohtaan, ja sen eteen on työntynyt nojatuoli tai kirjahylly.

Luotettavin merkki on kuitenkin huoltohistoria. Jos et muista milloin soitin viimeksi viritettiin, se on käytännössä varma merkki siitä, ettei sitä ole soitettu aktiivisesti. Aktiivinen soittaja huomaa vireen laskun muutamassa kuukaudessa ja tilaa virittäjän, koska soittaminen käy epämiellyttäväksi. Soittamaton piano voi olla epävireessä vuosia ilman että kukaan häiriintyy.

Loput merkit löytyvät mekaniikasta. Koskettimet tuntuvat kankeilta tai epätasaisilta, pedaali narisee, yksi ääni soi hiljempaa kuin naapurinsa. Nämä ovat pieniä vikoja, jotka soittava ihminen korjauttaa saman tien ja joita soittamattomassa soittimessa kukaan ei huomaa.

Suomen kodeissa on hyvin suuri määrä juuri tällaisia soittimia, ja ne muodostavat yhdessä piilossa olevan soitinvaraston, joka on kokonaan pois käytöstä. Soittimet eivät ole rikki, vaan vain väärässä paikassa.

Mikä muuttuu, kun soitin on palvelu eikä omaisuutta

Kun soitin on palvelu, vastuu sen koko elinkaaresta siirtyy sille osapuolelle, jolla on kyky ja intressi pitää soitin kunnossa. Omistajalle soitin on esine, jonka huoltaminen on oma erillinen päätöksensä. Palveluntarjoajalle sama soitin on tuotantoväline, jonka kunto määrää suoraan sen, voiko se jatkaa seuraavalle soittajalle. Huolto ei silloin jää sen varaan, muistaako joku tilata virittäjän.

Vielä ratkaisevampi ero on soittimen paluureitti. Omistetulla soittimella ei ole luontevaa paluuta mihinkään: kun soittaminen loppuu, alkaa vaikea vaihe, jossa soittimen pitäisi löytää uusi käyttäjä ilman että kenelläkään on erityistä syytä auttaa siinä. Palvelumallissa, kuten kuukausipalvelussa, paluu on sisäänrakennettu. Soittimen voi palauttaa tai vaihtaa, ja se jatkaa matkaansa seuraavalle. Käytännössä tämä on ainoa mekanismi, joka estää soitinta jäämästä seisomaan.

Suurin muutos on kuitenkin periaatteellinen: soitinta ei tarvitse enää omistaa ollakseen soittaja. Sama siirtymä on jo tapahtunut monella muulla alalla. Musiikkia kuunnellaan ilman levyhyllyä ja elokuvia katsotaan ilman levykokoelmaa, eikä kukaan pidä sitä puutteena tai välivaiheena. Soittimessa logiikka on sama, sillä erolla että soitin vaatii huoltoa, ja juuri siksi omistamisesta luopuminen on tässä vielä suurempi helpotus kuin musiikkikirjastossa.

Tämä ei ole kokeilujakso vaan pysyvä tapa hankkia soitin. Palvelu ei tähtää siihen, että päätyisit lopulta ostamaan, vaan siihen että soitin on käytössäsi niin kauan kuin haluat soittaa, ilman kertaostosta ja ilman että huolto, viritys tai vakuutus jäävät sinun muistisi varaan. Moni pitää samaa soitinta palvelussa vuosia juuri siksi, että vapaus ja huolettomuus säilyvät koko ajan. Koko malli on kuvattu sivulla näin se toimii, josta löytyvät myös ajantasaiset hinnat ja ehdot.

Yksi soitin, monta soittajaa: vaihto soittajan kehittyessä

Vaihtomahdollisuus nostaa käyttöastetta, koska se irrottaa soittimen soittajan kehitysvaiheesta. Soittaja muuttuu, soitin ei. Aloittelijalle sopiva soitin on harvoin sama kuin se, jolla samaa instrumenttia soitetaan muutaman vuoden harjoittelun jälkeen ja tämä koskee erityisesti lapsia.

Selvin esimerkki on jousisoittimissa. Viulut ovat eri kokoisia, ja kasvava lapsi siirtyy koosta toiseen usein ennen kuin edellinen ehtii kulua loppuun. Omistamisen mallissa jokainen kokoaskel tarkoittaa uuden soittimen hankintaa ja edellisen myymistä eteenpäin ja juuri siinä välissä soittimet jäävät kaappeihin. Palvelumallissa edellinen koko palaa saman tien seuraavalle lapselle, joka on juuri kasvamassa siihen. Käytännössä sama jousisoitin ehtii palvella useaa soittajaa peräkkäin.

Sama pätee tasoloikkiin. Puhaltimissa ja kosketinsoittimissa aloittelijan soitin riittää yleensä hyvin ensimmäiset vuodet, mutta jossain vaiheessa soittaja kasvaa siitä ulos. Kun soitin voidaan vaihtaa vaativampaan, kevyempi soitin ei jää kaappiin muistoksi vaan palaa sinne, missä se on juuri sopiva. Tämä on käyttöasteen kannalta tehokkaampaa kuin mikään kierrätys, koska soitin ei ehdi missään vaiheessa pysähtyä.

Säännöllinen huolto pidentää soittimen käyttöikää

Säännöllinen huolto on yksinkertaisin tapa pidentää soittimen käyttöikää, koska se estää pieniä säätöjä muuttumasta suuriksi korjauksiksi. Akustinen piano tarvitsee virityksen vähintään vuosittain, eikä syy ole vain soinnin kauneus. Kielten yhteenlaskettu jännitys on valtava, ja kun se pääsee laskemaan pitkäksi aikaa, koko runko ja koneisto asettuvat uuteen tasapainoon, josta palaaminen vaatii selvästi enemmän työtä kuin tavallinen viritys.

Huoltamattomuus kertyy myös muualle. Huopa kovettuu ja vasarat urautuvat, jolloin sointi muuttuu kirkkaan sijasta teräväksi. Kosteusvaihtelut liikuttavat puuta. Koneiston säädöt lipsuvat vähitellen niin, että soittotuntuma laskee ilman että sitä huomaa, koska muutos tapahtuu hitaasti. Kaikki nämä ovat korjattavissa, mutta kynnys nousee sitä mukaa mitä pidempään ne saavat jatkua. Perusteellinen käytännön ohjeistus löytyy pianon huolto-oppaasta.

Tässä on myös syy siihen, miksi soitin on kiertotalouden kannalta poikkeuksellinen tuote. Piano on rakenteeltaan sellainen, että kuluvat osat on tarkoitettu vaihdettaviksi, ja siksi piano on suunniteltu korjattavaksi tavalla, jota harva nykyinen kulutustuote on. Kun huolto on jatkuvaa eikä satunnaista, käyttöikä mitataan vuosikymmenissä.

Jaettu käyttö: soitin oppilaitoksessa, ravintolassa ja tapahtumassa

Jaettu käyttö nostaa käyttöasteen korkeimmilleen, koska sama soitin palvelee monta soittajaa saman päivän aikana. Kodissa hyvinkin soitettu piano on käytössä vain pienen osan päivästä. Oppilaitoksessa sama soitin voi olla käytössä aamusta iltaan, ja soittajia riittää tunnista toiseen.

Julkisissa tiloissa logiikka on toinen mutta lopputulos sama. Ravintolan, hotellin aulan tai toimiston yhteydessä oleva piano ei ole kenenkään omaisuutta arjessa vaan yhteinen soitin, jota moni ohikulkija kokeilee ja jota käytetään tilaisuuksissa. Se tuottaa käyttöä, jota kotipiano ei koskaan saavuta.

Kaikkein terävin muoto jaetusta käytöstä on tapahtuma, jossa soitinta tarvitaan yhtenä iltana. Oman soittimen hankkiminen yhtä konserttia varten olisi kaikin tavoin epätarkoituksenmukaista, ja lyhytaikaisvuokraus on tässä se malli joka pitää saman soittimen liikkeessä tilaisuudesta toiseen.

Jaetulla käytöllä on kääntöpuolensa, ja se on rehellistä sanoa: soitin kuluu nopeammin kun soittajia on monta. Se ei kuitenkaan kumoa hyötyä, koska kuluminen on juuri sitä mitä soittimen kuuluukin tehdä. Edellytys on, että huoltoväli tihenee käytön mukana eikä pysy samana kuin kotisoittimella.

Milloin oma soitin on parempi valinta

Oma soitin on parempi valinta silloin, kun haluat nimenomaan omistaa: pitää soittimen ehdoitta itselläsi, teettää siihen omia muutoksia tai pitää sitä osana kotia samalla tavalla kuin huonekalua. Tämä on aito ja hyvä syy ja se on makuasia eikä soittotaidon mitta. Kiertotalouden kannalta omistaminen on erinomainen ratkaisu, kun soitinta oikeasti soitetaan ja huolletaan koko sen elinkaaren ajan.

Selvin tapaus on se, että sinulla on jo hyvä ja soitettu soitin. Silloin ekologisin teko on pitää se ja huoltaa se. Vaihtaminen palveluun ei paranna mitään, jos se tarkoittaa että toimiva soitin jää seisomaan jonkun toisen nurkkaan.

Se mitä palvelumalli ei tavoita, on omistamisen pysyvyys itsessään. Jos haluat, että juuri tämä yksilö on sinun eikä sitä voi vaihtaa pois, omistaminen on ainoa tapa saada se. Vastaavasti palvelumalli tarjoaa jotain, mitä omistaminen ei: mahdollisuuden vaihtaa soitin paremmaksi kun taito kasvaa, ilman myyntiä ja ilman että vanha jää käsiin.

Sen sijaan pitkä käyttöaika ei ole peruste omistaa. Kuukausipalvelu on tarkoitettu myös vuosien ja vuosikymmenten käyttöön, eikä se ole välivaihe matkalla ostoon. Moni pitää samaa soitinta palvelussa yhtä pitkään kuin toinen pitäisi omaansa, ja saa koko ajan huollon, vakuutuksen ja mahdollisuuden vaihtaa soitin toiseen. Jos haluat omistaa, akustisen pianon tai flyygelin voi ostaa myös omaksi, mutta se on eri valinta eikä palvelun päätepiste.

Usein kysyttyä

Kannattaako vanha piano korjata vai vaihtaa uuteen?

Se riippuu siitä, mitä soittimessa on jäljellä. Runko, valurautakehys ja kaikupohja ovat pianon kalleinta ja kestävintä osaa, ja jos ne ovat terveet, kuluvien osien uusiminen on lähes aina järkevämpää kuin uuden hankkiminen. Jos taas runko on vaurioitunut tai soitin on lähtökohtaisesti kevyttä tekoa, korjaaminen ei kannata eikä tuota kestävää lopputulosta.

Mitä käyttöaste tarkoittaa soittimen kohdalla?

Käyttöaste tarkoittaa sitä, kuinka suuri osa soittimen mahdollisesta käytöstä toteutuu. Soitin joka soi päivittäin tuottaa samasta materiaalimäärästä moninkertaisen hyödyn verrattuna soittimeen jota avataan pari kertaa vuodessa. Kiertotaloudessa tämä on tärkeämpi mittari kuin se, mistä materiaaleista soitin on tehty.

Mitä kannattaa tehdä pianolle, jota kukaan ei enää soita?

Ensimmäinen askel on selvittää soittimen kunto, sillä se ratkaisee jatkovaihtoehdot. Hyväkuntoinen ja tunnetun valmistajan soitin kannattaa saada eteenpäin soittavalle ihmiselle. Heikkokuntoisemmallekin on yleensä reitti, sillä suurin osa vastaanotetuista pianoista löytää uuden kodin joko Suomesta tai ulkomailta, ja vain osa päätyy puretuksi.

Kuinka usein akustinen piano pitää virittää?

Vähintään kerran vuodessa, mieluiten kahdesti, myös silloin kun soittimella soitetaan vähän. Viritys ei ole pelkkä sävelkorkeuden säätö vaan tapa pitää kielten jännitys ja rungon tasapaino vakaana. Pitkä virittämättömyys tekee palaamisesta työläämpää kuin säännöllinen ylläpito.

Kuluuko soitin nopeammin, jos sitä soittaa moni?

Kyllä kuluu, mutta se on hallittavissa oleva asia eikä ongelma sinänsä. Kuluvat osat kuten huopa, kielet ja koneiston säädöt on tarkoitettu uusittaviksi ja säädettäviksi. Ratkaisevaa on, että huoltoväli mitoitetaan todellisen käytön mukaan eikä oletuksen mukaan.

Jos mietit mikä soitin sopii omaan tilanteeseesi, kannattaa lähteä liikkeelle käytön määrästä eikä omistusmuodosta. Vaihtoehdot eri soitinryhmissä näkyvät soitinvalikoimasta, ja jos kotona on piano joka on ollut pitkään hiljaa, ensimmäinen askel on yleensä virityksen tilaaminen ja kunnon selvittäminen. Soittimen paras ympäristöteko on se, että joku soittaa sitä.